Kahden viikon loma on ohi ja huomenna jatkuu opiskelu.
Kuten aiemmassa blogi päivityksessä kirjoitin sama jakso jatkuu vieläkin ja ensimmäisen jakson päättökokeet odottavat...
Mutta siihen on vielä aikaa! Kait... En ole täysin varma.
No joka tapauksessa lomailu meni ihan mukavasti vaikka ei saatukkaan lunta jouluksi ja kuusi päivää lomastani meni Drumline treeneissä. Ainakin pääsin soittamaan skittaa!
Loma alkoi 19:sta päivä, perjantaina. Koulun jälkeen oli kuuden tunnin treenit ja lauantaina olikin sitten 12 tunnin treenit.
Sunnuntaina juhlittiin perheen kanssa loman alkua lounaalla Meksikolaisessa ravintolassa jossa kaikki asiakkaat istuvat samassa isossa pöydässä. En tietenkään tajunnut ottaa kuvia sisältä mutta tässä on kyseinen ravintola ulkoa.
Lounaan jälkeen menimme Toddin, Emilyn ja Michaelin kanssa jouluostoksille.
Pamilla ja Todilla oli vielä töitä maanantaina joten mitään ihmeellisempää ei tapahtunt. Pakkailtiin vaatteitta ja paketoitiin lahjoja.
En muista jos olen aiemmin maininnut tästä asiasta jossain blogi päivityksessä, siispä mainitsen nyt.
Olimme siis sopineet viettävämme joulua Pamelan vanhempien luona Missourissa ja tämän takia pakkailimme vaatteita.
Kello viiden aikaan tiistai aamusta aloitimme matkan Missouria kohti. Autolla matka Michiganista Missouriin kestää noin 13 tuntia ja meidän piti ajaa Indianan ja Illinoisin läpi. Muutaman pysähdyksen takia meillä kesti kuitenkin hieman kauemmin. Minulta reissu taittui mukavasti nukkumalla ja muutamalla ruokatauolla.
Missourissa pysähdyimme Saint Lousissa, jotta sain hieman valokuvia ja pääsin näkemään Gateway Archin joka on itseasiassa Suomalais- Amerikkalaisen Eero Saarisen suunnittelema muistomerkki.
Alhaalta on mahdollisuus päästä pienillä vaunuilla rakennelman huipulle josta on uskomattomat näkymät alas.
Emily ei uskaltautunut ahtautua pieneen vaunuun joka kipuaa 192 metriin, joten Pamela jäi hänen kanssaan alas odottelemaan ja minä Todd ja Michael mentiin sitten kolmistaan.
Tässä hieman kuvia St. Lousista.
 |
Gateway Arch
|
 |
Näillä mentiin ylös
|
Kuvia Gateway Archin huipulta.
Ajomatka Emilyn ja Michaelin isovanhempien luokse kesti vielä muutaman tunnin ja poistuttuamme St. Louisista sää hieman kirkastui ja paljasti kauniin auringonlaskun.
Saavuimme kohteeseemme tiistai iltana, tyhjensimme tavaramme autosta, söimme hyvän illallisen ja vaihdoimme kuulumisia isovanhempien kanssa.
Pamelan vanhemmat viettivät syksyllä noin viikon meidän luonamme ja oli mukva nähdä heitä taas.
Täytyy sanoa että he ovat suloisin tapaamani pariskunta ikinä. He tapasivat aikanaan sokkotreffeillä ja ovat nyt olleet 60 vuotta naimisissa.
Seuraavana aamuna olikin sitten Jouluaatto ja Pamelan veli ja hänen perheensä saapuivat myös viettämään joulua Missouriin.
Mitään erikoista ei Jouluaattona tapahtunut, autoimme jouluruoan valmistelussa ja juttelimme serkkujen kanssa.
Jouluateria oli hyvä vaikka ruokaa ei ihan hirveästi ollutkaan. Pamelan vanhemmat ovat sen verran vanhoja etteivät itse paljoa syö ja tämän takia he eivät luultavasti olleet ajatelleet että tänä jouluna ruokaa menee vähän enemmän.
Sain kuitenkin syödäkseni ja pidin erityisen paljon kinkusta.
 |
Piparitaikinan valmistelua
|
 |
Ninjoja ja "Walking Gingerdead" miehiä
|
 |
| Koristelua |
 |
Jouluateria
|
Seuraavana aamuna availtiin sitten lahjoja. Sain älyttömän määrän lahjoja ja se sai minut tuntemaan itseni hieman huonoksi ihmiseksi kun olin perheelleni hankkinut pelkästään muumipyyhkeitä, Afrikan tähden ja kaksi levyä Fazerin sinistä.
Kaikista eniten hämmästyin kun sain perheeltäni pienen Amazon Fire tabletin!
Ilmoitin perheelleni olevani pahoillani ajattelemattomuudestani, mutta sain kuulla että kaikki on hyvin, eivätkä vanhempani edes odottaneet minun hankkivan heille mitään.
Illalla menimme Pamin serkkujen luokse syömään. Siellä oli taas paljon uusia ihmisiä joihin sain tutustua ja hyvää ruokaa.
 |
| Lahjoja |
Perjantai aamuna lähdin kävelylle Pamelan veljen Miken ja häne poikansa Cooperin kanssa kävelylle.
Juttelimme Cooperin College opinnoista ja minun vaihto-oppilas vuodestani. Pääsin myös tutustumaan naapurustoon ja nauttimaan ihanasta +14 asteen joulu helteistä.
Illalla menimme leffaan katsomaan In to the Woods musikaalin.
Lauantai aamuna sanoimme hyvästit serkuille ja isovanhemmille ja otimme suunnaksi Meramec Cavernsin.
Meramec luolasto sijaitsee Missourissa ja se on yhteensä 7,4 kilometriä pitkä luolasto.
Jesse James ja hänen veljensä Frank James pitivät Meramecin luolastoja piilopaikkanaan 1870 luvulla(Fun fact). Todella kiehtova mesta, josta sain paljon hyviä kuvia.
 |
Lopuksi tähän isoon mötikkään heijastettiin liehuva Yhdysvaltain lippu ja taustalla soi jokin eeppinen kuoro joka ylisti Amerikkalaisia.
En valitettavasti ottanut kuvia, koska se oli pakko saada videolle.
Hienon kierroksen jälkeen aloitimme matkan kohti Chicagoa.
Saavuimme tähän viihtyisään (Yhdysvaltojen väkivaltaisimpaan) kaupunkiin illalla.
Pidän todella paljon öisistä kaupunkimaisemista kaikkien valojen takia, enkä pettynyt Chicagon ulkoasuun.
Muutama kuva.
Saavuimme kotiin sunnuntai aamuna kello 2 aikaan ja suurin osa sunnuntaista menikin nukkuessa.
Maanantaina ja tiistain oli taas 12 tunnin Drumline treenit. Otimme toisen kappaleemme haltuun ja treenasimme sitä koko bändin kera. Kappale on Imagine Dragonsin "Demons" ja minulla on biisin alkuun kirjoitettu mukava akkari soolo.
Keskiviikko meni aikalailla nukkuessa, syödessä ja Netflixin parissa.
Torstaina olikin sitten uudenvuodenaatto. Paikallisessa eläintarhassa oli jonkinlainen jouluteema ja jouluvaloja oli ripoteltu ympäri paikkoja. Nautin kävelystä eläintarhassa ja sain kauniita kuvia.
Muuten täytyy kyllä myöntää että oli tylsin uusivuosi jonka olen viettänyt. Vuosihan siis vaihtui Pamelan kaverin sohvalla "How to learn Finnish" kirjan parissa, kun aikuiset juhlivat ja pelasivat pelejä joita ei kuulemma lasten kanssa haluttu pelata... (kyseessä oli "cards against humanity" jossa olisin tietenkin ollut ylivoimainen)
Vuoden ensimmäiseksi päiväki Pamela oli ilmoittanut meidät tarjoilemaan ruokaa kodittomille ihmisille.
Vaikka ensiksi mitenkään aivan hirvittävästi innostanut mennä työskentelemään olen nyt todella onnellinen että tein sen.
En itseasiassa pelkästään tarjoillut, vaan aikaisen saapumisemme takia (eli noin 3 tuntia ennen kuin kodittomia alettiin rahdata sisään) paistoin makkaroita ja ison kasan pihvejä. Ja ruokaa oli siis hirvittävästi, koska näitä ihmisiä oli tulossa PALJON.
Pääsin myös kantamaan isoja pöytiä, kodittomien tavaroita, makuupusseja ja alustoja heille, ja tarjoilemaan heille ruokaa. Eli pelkkä tarjoilu muuttuikin sitten fyysiseksi työksi.
Mutta olen oikeasti iloinen että työskentelin sen päivän.
Tapasin myös kiinnostavia ihmisiä joista mainittakoon erään vanhan muusikon ja tuottajan joka oli sairastunut syöpään ja tämän jälkeen hänen elämänsä olikin sitten mennyt päin helvettiä.
Keskustelimme hänen elämästään, yhteiskunnasta, suomesta, ja tietenkin musiikista.
Juttutuokiomme jälkeen päädyin antamaan hänelle numeroni jotta hän voisi soittaa kun on saanut elämänsä takaisin kuntoon (ja ostanut kännykän).
Perjantaina ja Launtaina oli taas mukavat 12 tunnin treenit joissa saimme molemmat kappaleet kasaan ja yhteen putkeen, joka tuntui todella hyvältä näin pitkän treenaamisen jälkeen. Sain myös ensimmäiset osiot uuten musiikkiini.
4kk on nyt takana ja uusivuosi lähti käyntii Jenkkilässä. Ajan kulku tuntuu uskomattoman nopealta... Mutta onneksi on vielä mukavat 7kk jäljellä!
Tähän asti on mennyt mukavasti ja olen nauttinut arjestani täällä.
Terveisiä kaikille mukaville ihmisille jotka lukevat tätä!
Ps. Tän blogin piti tulla kaks päivää sitten mutta en saanut julkaistua sitä... toivottavasti se on nyt ihan ok ja olen välttänyt suurimman osan kirjoitusvirheistä. Ja pahoittelen jos jotkin lauserakenteet ovat hieman erikoisia, mutta oman äidinkielen kirjoittaminen rappeutuu yllättävän nopeasti.
Hyvää Uudenvuoden alkua!
|
